Elinikäinen sitoutuminen
Olimme puolisoni kanssa ystävämme 50-vuotisjuhlia viettämässä viime syksynä Turussa. Syntymäpäiväsankari sanoi meille juhlassa, ettei tuollaisia pareja kuin minä ja puolisoni olekaan. Jäin miettimään asiaa.
Vuonna 1990 juhannuksena puolisoni teki minulle koivun tuohesta kihlasormuksen vanhempiensa mökillä, Hunninkolla. Hän leikkisästi laittoi sen sormeeni ja meillä oli hauskaa koko juhannus. Kaiversimme jopa saaren huipulla olevaan koivuun nimikirjaimemme, H ❤️ S. Pian juhannuksen jälkeen tunsin pahoinvointia. Aidot kihlat kävimme ostamassa Turusta 4.8.1990. Kun odottelimme kihlasormusten kaiverruksia, kävimme soittamassa Lasten neuvolaan. Puutorin puhelinkioskissa itkimme yhdessä ilosta/hämmennyksestä, meistä oli tulossa vanhempia. Meidän ensimmäinen Rakkauden hedelmä oli tulossa.
Pyhäinpäivänä 3.11.1990 sanoimme TAHDON Kustavin kirkossa. Hääjuhlaa vietettiin Taivassalon nuortenkodilla. Päivä oli ikimuistoinen kaikkine kommelluksineen ja kaikkine ihanine vieraineen.
Meillä on tapana aina hääpäivän tuntumassa ottaa aikaa kahden kesken. Monesti emme edes kerro, minne olemme menossa. Se on meidän kahden välinen juttu. Nyt olen kuitenkin kertonut avoimesti, että olemme mökillä, Paratiisissamme. Täällä inspiroidun monesti myös kirjoittamaan blogia.
Monesti arjen pyörteissä parisuhteemme ajautuu suorittamisen tilaan. Työ, harrastukset ja lasten arjen pyörittäminen vie kaiken ajan. Syvälliselle keskustelulle ei juurikaan jää aikaa eikä oikein jaksakaan. Täällä mökillä me kuitenkin keskustelemme enemmän kuin koskaan ennen. Me pääsemme täällä helposti pois suorittamisen tilasta olemisen tilaan. Silloin aivan upeat keskustelut syntyvät.
Leikillisyys on meillä säilynyt koko 30 -vuotisen liittomme ajan. Kaiversimme eilen kahteen puuhun nimikirjaimemme ja istutin myös Sembra-männyn tänne saareen. Nyt meillä on oma Paratiisi, jonne kaikki rakkautemme suunnataan.
Mietimme yhdessä eilen, mikä on se meidän parisuhteemme liima, joka pitää meidät yhdessä. Meillä on paljon yhteistä, mutta myös omia juttujakin molemmilla. Rakkaus ja meidän mökkimme ovat varmaan tärkeimmistä yhteisistä jutuista. Rakensimme tämän mökin yhdessä meille ja perheellemme. Täällä me kaikki voimme viettää vapaa-aikaa silloin, kun haluamme. Yhdessä olemimista ja jakamista ei voi korvata millään.
Jokainen ihminen on vastuussa omasta muuttumisestaan ja kehittymisestään, myöskin omasta onnellisuudestaan. Tiedän paljon ihmisiä, jotka syyttävät omasta kurjuudestaan toisia ihmisiä. Rohkaisen ihan kaikkia ihmisiä ottamaan itse vastuun irtipäästämisestä. Niistä asioista, ihmisistä, menneisyyden tapahtumista, emootioista, jotka eivät ole enää Sinun parhaaksi, on täysin mahdollista päästää irti. Kaunasta, katumuksesta ja torjutuksi tulemisen tunteista on hyvä päästää irti oman itsesi takia. Alitajuntaisia tunteita ja ohjelmia on helppo ja nopea muuttaa erilaisia tekniikoita käyttäen. Minä löysin ThetaHealingin, Reikin, Silvan ja EFT- tekniikan. Voin helposti ja nopeasti muuttaa asennettani ja suhtautumistani eri asioihin, jolloin kielteinen tunne/emmootio muuttuu ja sulaa pois.
Kävimme Rakkaan puolisoni kanssa äsken, tässä välillä, päiväsaunassa. Pulahdin jopa mereenkin. Totesimme yhdessä, että olo täällä mökillä on ollut ihan samanlainen kuin viisi vuotta sitten Pariisissa ja kymmenen vuotta sitten Budapestissa, jolloin vietimme myös hääpäivää. Se fiilis on se juttu, ei paikka. Toki haluamme matkustaa jälleen uusiin ihaniin paikkoihin, kun se on jälleen mahdollista.
Elinikäinen sitoutuminen tarkoittaa minulle sitä, että sitoudun itseeni ja omaan kehitykseeni ihmisenä joka päivä sekä sitoudun ja valitsen oman puolisoni hyvinvoinnin päivittäin.
Rakkaus on kärsivällinen, on lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, vaan iloitsee totuuden voittaessa, kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kestää
Rakkaus ei koskaan katoa❤️
Meidän häävalssi